Päivät 26-27: Kuka päästi koirat ulos?
KM 596,4 - KM 632,3. 35,9 km.
Johnny Boy alkoi rapistelemaan viereisessä teltassa jo kymmenen yli neljä aamuyöllä. Jopas jotakin, olin ihan varma että olisin taas ensimmäinen liikkeellä, mutta Johnny lähti vähän viiden jälkeen kun minä vielä hörpin aamukahviani. Koko muu leiri vielä veteli sikeitä kun minäkin nostin repun selkään ja lähdin polulle.
Tänään koko päivä oli metsässä kävelyä. Ei oikein mitään näköaloja missään, pelkkää metsää vaan. Polku tosin oli oikein mukava ja helppo kävellä, muutamia kaatuneita puita lukuunottamatta. Pidin melkein kahden tunnin lounastauon, kun Honey Bum liittyi myös seuraan. Muuta seuruettakin näin yhden kukkulan päällä pitämässä taukoa, he menivät ohitse kun olin lounaalla.
Päivän ainoat näköalat
Huomenna polku jakaantuu kahteen ja osa seurueesta on ilmeisesti menossa virallista CDT:tä pitkin. Vaihtoehtoinen reitti oikaisee Anacondan kaupungin kautta, ja se on 140 km lyhyempi. Minä menen lyhyempää kautta, koska olen kuullut että virallinen CDT ei ole tässä kohtaa kovin ihmeellinen (lähinnä metsäautoteitä) ja koska minulle tulee myöhemmin lisää kilometrejä kun teen oman reitin Tetonin kansallispuiston kautta. Säästän siis mieluummin kilometrit sinne missä on oikeasti jotain nähtävää. Anaconda on kuulemma mukava paikka, siellä ajattelin pitää lepopäivän. Olen myös tilannut sinne uudet kengät, nykyiset kun meinaavat hajota jalkaan.
Kirjottelen tätä teltassa ja teltan hyttysverkossa (onneksi ulkopuolella) odottelee kymmeniä hyttysiä. Tähän asti hyttysistä ei ole ollut vaivaa kuin ihan muutamassa paikassa. Nyt oli pakko syödäkin teltassa hyttysten takia, vaikka niin ei saisi/kannattaisi tehdä siellä missä voi olla karhuja. Toivotaan ettei nallet haistaneet kokkailujani.
KM 632,3 - Lampert's ranch 44 km, yht: 700,6 km.
Tästä tulikin sitten pisin päivä tähän mennessä ja siitä hyvästä sain ensimmäiset rakot jalkoihin.
Ensimmäinen puoli päivästä oli polkua, enimmäkseen metsässä tai kukkakedoilla. Kävelin kedolla muina naisina, kun näin silmäkulmasta jotain juoksevan kauempana. Koira? Ei ollut koira, se oli susi! Se oli huomannut minut, mutta ei tuntunut juuri välittävän vaan jatkoi menoaan. Onnistuin ottamaan siitä videonkin. Susi juoksi vähän matkaa eteenpäin, pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Minä tein samaa (paitsi etten juossut), vuoronperään vilkuiltiin toisiamme olan yli kunnes susi katosi kummun taakse. Aika hienoa! En ole koskaan ennen nähnyt sutta luonnossa.
Pysähdyin lounaalle noin puolessa välissä päivää, missä polku haaraantuu. Kaikki muutkin kerääntyivät risteykseen ja hakeutuivat puiden alle varjoon syömään lounasherkkujaan. Noin tunnin päästä yksi kerrallaan kaikki lähti jatkamaan matkaa, osa virallista CDT:tä pitkin etelään ja osa pientä hiekkatietä pitkin länteen kohti Anacondaa.
Tiellä oli tosi kuuma, yritin pakoilla aurinkoa sateenvarjon alle, mutta tuulenpuuskat olivat sen verran kovia että jouduin luovuttamaan ja laittamaan varjon pois. Myös Sweetness, Jared, JT, Doc ja Johnny Boy lähtivät Anacondaan. Kolme heistä käveli pari sataa metriä edelläni kun tien vierellä oli talo jonka pihalla oli paljon kaikenlaista rojua. Olin talon kohdalla kun kolme koiraa ryntäsi talolta hurjasti haukkuen minua kohti. Jähmetyin paikoilleni ja vain odotin että koirat olivat jaloissani. Pienin niistä räkytti eniten, isoin kävi nuuhkaisemassa ja kolmas vaan kierteli vieressä muristen. Ainakaan ne eivät vielä purreet, lähdin hiljaa kävelemään pois päin ja juttelin koirille samalla. Ne seurasivat minua kunnes ohitin taloa ympäröivän aidan, sitten ne palasivat sinne mistä olivat tulleetkin. Huh, selvisinpäs.
Noin 20 kilometriä ennen Anacondaa piti olla Lampertien maatila, jonka mailla vaeltajat ovat ennenkin saaneet telttailla. Vähän ennen maatilaa vastaan ajoi mies mönkijällä. Hän esittäytyi Hans Lampertiksi, eli juuri se kenet meidän pitikin löytää! Hän neuvoi meille paikan mistä saamme vettä tilan mailla ja minne saamme pystyttää teltat. Todella ystävällistä!
Vain minä, Jared ja Johnny Boy jäätiin tilalle, muut jatkoivat vielä matkaa. Päivällä oli niin kuuma että jalkani olivat turvonneet tosi paljon ja siitä seurauksena oli pari rakkoa vasemmassa jalassa. En olisi kyennyt jatkamaan enää yhtään pitemmälle, söin illallisen ja sammuin telttaani maanviljelijän vielä puidessa heinää viereisellä pellolla.
