luontomatkailu

Tapasin paljon tosi mahtavia tyyppejä viime talvena kävellessäni Uuden-Seelannin halki, muutaman kanssa oli jo silloin puhetta, että olisi hauska mennä yhdessä vaeltamaan jonnekin muuallekin. Kun huomasimme olevamme kaikki yhtä aikaa kesällä Euroopassa, sovimme treffit Kroatiaan. Varoitin kyllä kavereita, että siellä on sitten heinäkuun lopulla tosi kuuma, mutta heitä se ei kuulemma haittaisi. Jack (Skotlanti), Michelle (Uusi-Seelanti) ja John (Alaska) saapuivat Splitiin jo pari päivää minua aikaisemmin ja ehtivät todeta, että kuumahan siellä on. Alunperin tarkoituksemme oli vaeltaa pitempi matka neljässä päivässä Velebit-vuorilla, mutta kuumuuden takia muutimme suunnitelmia. Emme nimittäin löytäneet mistään tietoa, onko reitillä vettä. Muutenkin englanninkielistä tietoa vaeltamisesta Kroatiassa löytyi tosi huonosti. Päätimme siis mennä Paklenican kansallispuistoon ja vaeltaa siellä lyhyempiä matkoja paikoissa, joissa vettä on varmasti saatavilla.

Continue reading Minivaellus Kroatiassa

Read more

Siitä on nyt kulunut reilu kuukausi, kun viimein pääsin Te Araroan päätepisteeseen 130 päivän kävelemisen jälkeen. Vasta vaelluksen jälkeen pystyin kunnolla katsomaan taaksepäin tehtyä matkaa ja miettimään, mitä se minulle merkitsi ja kuinka hyvin se vastasi odotuksiani. Olin mielestäni valmistautunut hyvin ja luulin tietäväni, mihin olen lähdössä, mutta Te Araroa osasi silti yllättää monella tapaa. Continue reading Yllättävä Te Araroa

Read more

PÄIVÄ 129, OTIRA BEACH-INVERCARGILL, 26 KM
En oikein saanut nukuttua, vaikka voisi kuvitella että rannalla telttaillessa aaltojen kohina tuudittaisi suloisesti uneen, mutta ei. Koska emme voineetkaan leiriytyä törmän päällä, olimme melko lähellä vesirajaa. Tiesin, että yöllä nousuveden tullessa se ei kuitenkaan yltäisi telttaan asti, mutta silti en voinut olla ajattelematta sitä. Nousuvesi oli korkeimmillaan neljän aikaan yöllä, vasta sen jälkeen pystyin rentoutumaan ja nukahtamaan vähäksi aikaa. Heräsin taas jo seitsemän maissa, vähän ennen auringonnousua. Continue reading Viimeisillä voimilla maaliin

Read more

PÄIVÄ 124, TELFORD CAMPSITE-BIRCHWOOD STATION, 20 KM
Viikko. Sen verran tässä enää maksimissaan menee. En oikein tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että vaellus loppuu. Varmaan molempia. Onneksi minulla on paljon kivoja juttuja tulossa vaelluksen jälkeenkin, muuten olo saattaisi olla tyhjä, kun ei enää olekaan selkeää päämäärää joka päivälle ja näitä ihania ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi jakaa tämän matkan. Continue reading Merta näkyvissä!

Read more