PÄIVÄT 20-25, MANGAWHAI – METSÄ 514KM – STILLWATER – AUCKLAND, YHTEENSÄ 124 KM

Vapaapäivä Mangawhaissa tuli tarpeeseen. Emäntäni Britta oli töissä päivän, joten sain olla ihan rauhassa tekemättä mitään. Kävin kylällä kaupassa täydentämässä ruokavarastoja, kahvilla ja myös lounaalla. Kylän ainoa kauppa oli melko pieni, valikoima suppea ja kaikki kallista. Sain kuitenkin ostettua ruokaa niin että pärjäisin Aucklandin asti. Continue reading Kuukausi ilman deodoranttia

Read more

PÄIVÄ 16, WHANANAKI – NIKAU BAY, 27KM

Kirjoitan tätä nyt niin monta päivää jälkikäteen, etten oikein meinaa edes muistaa minkälainen matka tämä oli. Yleensä kirjoitan päivän kuulumiset heti samana iltana, kun ne ovat tuoreessa muistissa, mutta nyt on ollut monta niin pitkää päivää etten ole yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut. Whananakista matka jatkui rannikkoa pitkin kohti Matapourin kylää. Reitillä oli monta toinen toistaan kauniimpaa pikku poukamaa valkoisella hiekkarannalla ja turkoosilla merellä sävytettynä. Yksi kauneimmista pätkistä tähän mennessä, ehdottomasti! Poukamien välillä polku pujotteli laiduntavien lehmien seassa vihreillä kukkuloilla. Continue reading Leirinuotioita, porkkanakakkua ja muutto leikkimökkiin

Read more

PÄIVÄ 12, KERIKERI, 0 KM

Lepopäivä Kerikerissä teki hyvää. En ole keittänyt kahvia vaelluksella ollenkaan, joten ensimmäisenä aamulla menin kahvilaan juomaan ämpärillisen cappuccinoa. Kävin kaupungilla kävelemässä, tosin keskusta oli niin pieni että sen käveli läpi hyvin nopeasti. Tein ruokaostokset kaupassa ja söin lounaaksi piirakan puiston nurmikolla kölliessä. Erilaiset piirakat, enimmäkseen suolaiset, ovat suosittu välipala täällä. Lienee brittien perintöä. Loppupäivä meni leirintäalueella joen varrella istuessa muiden vaeltajien kanssa. Continue reading Kerikeristä Whananakiin

Read more

Viimeinen rantapäivä oli vain 12 kilometriä, Waipapakauri Beachiltä Ahiparaan, joka näkyi koko matkan horisontissa. En malttanut edes pitää yhtään taukoja, kun tiesin että pääsisin pian pois rannalta. Hiekkarannalla kävely voi kuulostaa tosi mukavalta, mutta kun sitä tekee viisi päivää, se alkaa jo riittää. Voisin kuunnella aaltojen kohinaa vaikka kuinka kauan, mutta sekään ei auta siihen että tasaista ja suoraa rantaa pitkin kävely on oikeasti aika tylsää. Maisema ei tunnu vaihtuvan ollenkaan, hiekka upottaa, aurinko on todella polttava ja tuulee niin että tukka lähtee päästä. Continue reading Ukkosmyrsky ja telttakriisi

Read more

Minulta toivottiin kirjoitusta varusteista, joita otan mukaani Te Araroalle. Pitkän vaelluksen varusteet eivät juuri eroa siitä, mitä ottaisin lyhyemmälle reissulle, ainoastaan painoon kiinnittää enemmän huomiota koska joudun tietenkin kantamaan kaiken seuraavat 4-5 kuukautta. En nyt luettele kaikkea mitä reppuuni laitan, vaan esittelen mielestäni tärkeimmät. Continue reading Te Araroa varustekatsaus

Read more

Viimeiset seitsemän vuotta olen ollut vakituisessa työssä. Välillä olen ollut lomatkin töissä, koska lomallahan on hyvä lähteä ryhmän kanssa vaeltamaan, eikä se ole edes tuntunut työltä. Vuosi sitten vaihdoin lentoyhtiöstä toiseen ja sain heti vakituisen sopimuksen. Työstäni pidän todella paljon, mutta silti viime talvesta asti minua on vaivannut outo levottomuus, enkä ole ollut tyytyväinen tilanteeseen. Vaikka työni vie minua maailmalle joka viikko, se ei kuitenkaan tarjoa sellaista seikkailua ja haastetta, mitä kaipaan. Continue reading Toiset on luotuja kulkemaan

Read more