PÄIVÄ 124, TELFORD CAMPSITE-BIRCHWOOD STATION, 20 KM
Viikko. Sen verran tässä enää maksimissaan menee. En oikein tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että vaellus loppuu. Varmaan molempia. Onneksi minulla on paljon kivoja juttuja tulossa vaelluksen jälkeenkin, muuten olo saattaisi olla tyhjä, kun ei enää olekaan selkeää päämäärää joka päivälle ja näitä ihania ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi jakaa tämän matkan. Continue reading Merta näkyvissä!

Read more

PÄIVÄ 119, GREENSTONE HUT-CAREYS HUT, 28 KM

Päivä valkeni pilvisenä ja viileänä, lähdin liikkeelle takki päällä. Pian jo hikoilin, mutta tuuli oli sen verran kylmä, etten halunnut ottaa takkia pois. Ensimmäiset kilometrit kävelimme metsässä, kunnes edessämme avautui jokilaakso. Polku seurasi jokea ja oli mukavan tasaista ja helppoa kävellä. Pidimme lounastauon tuvalla, joka oli matkan varrella. Tupa sattui olemaan juuri 2700 kilometrin kohdalla, joten Katrin keitti kahvit ja minä tarjosin suklaat. Ainoa asia mitä kaipaan, nyt kun en kanna keitintä mukana, on kahvi. Teimme Katrinin kanssa sopimuksen, että ostan hänelle seuraavan kaasupullon ja hän keittää minulle silloin tällöin kupin kuumaa vettä kahvia varten. Continue reading Syksy

Read more

PÄIVÄ 114, WANAKA-FERN BURN HUT, 24 KM
Jos olisin ollut Wanakassa päivänkään pitempään, lähteminen sieltä olisi ollut tosi vaikeaa. En pitänyt näin montaa välipäivää edes Wellingtonissa. Tosin nyt suurin syy näin pitkään lepoon oli kipeä jalkani. Eikä se ole vieläkään kunnossa, mutta en jaksa enää istua paikallaan. Toivotaan että se kestää! Katrin oli lähtenyt Wanakasta eteenpäin jo kaksi päivää sitten, mutta saisin hänet todennäköisesti kiinni Queenstownissa, jossa hän suunnitteli olevansa pari päivää. Sinne asti pitäisi siis tallata yksin, mikä olikin melko mukavaa pitkästä aikaa. Continue reading Pelkoa ja inhoa leirintäalueella

Read more

PÄIVÄ 107, LAKE RUATANIWHA-GLEN MARY SKI CLUB, 28 KM
Joku sisäinen kello herättää minut joka aamu lähes samaan aikaan, puoli seitsemältä. Kukaan muu ei ollut vielä hereillä, kun avasin teltan oven ja näin koko järven olevan sakean sumun peitossa. En edes nähnyt rannassa olevia puita, vaikka ne olivat vain noin viidenkymmenen metrin päässä. Loikoilin vielä jonkun aikaa makuupussin alla, yö oli ollut lämmin, joten pidin pussia vain peittona. Vasta seitsemän aikaan aloin keittää aamukahvia ja kuulin Katrinin touhuvan omassa teltassaan. Lähdimme jo matkaan kun Calvin, Becky ja Tom vasta söivät aamupalaa. Sumu hälveni nopeasti auringon noustessa korkeammalle, pian oli taas kuuma. Tämä on jo kuudes aurinkoinen päivä putkeen, olisiko kesä vihdoin saapunut Uuteen-Seelantiin?!? Continue reading Ihmisraato

Read more

PÄIVÄ 101, CROOKED SPUR HUT-STONE HUT, 9,5 KM
Havahduin aamulla siihen kun joku touhusi otsalampun valossa pöydän ääressä, kello oli vasta vähän yli kuusi ja kun otin korvatulpat pois, kuulin sateen ropisevan tuvan kattoon. Touhuaja oli Jukka, hänen piti lähteä ajoissa kävelemään tien varteen, koska oli tilannut itselleen kyydin Rangitatan ympäri. Muutkin pohjoiseen päin menijät alkoivat pikkuhiljaa nousta, mutta me etelään menijät vain käänsimme kylkeä. Meillä olisi edessä nousu korkeammalle vuoristoon ja Te Araroan korkeimpaan kohtaan Stag Saddleen (1925m), eikä sinne kannata mennä huonolla säällä. Continue reading Stag Saddle

Read more

PÄIVÄ 93, ARTHUR’S PASS-HAMILTON HUT, 30 KM
Tämä seuraava etappi olisi vain 3-4 päivää, mutta minulla oli ruokaa melkein kahdeksaksi päiväksi, koska edelliseltä pätkältä oli jäänyt yli aika paljon ja olin lähettänyt itselleni ruokatäydennyksen Arthur’s Passiin. En kuitenkaan halunnut heittää mitään pois, seuraavassa kaupungissa olisi ostettava taas lisää. Continue reading Hietasääskiä, munakriisi ja ”oranssi nuoli”

Read more

Lepopäivänä St Arnaudissa en tehnyt juuri mitään. Kylässä ei ole kuin pari majoitusliikettä sekä pieni kauppa/kahvila tien toisella puolella. Siellä kävin aamupalalla ja lounaalla, sekä hakemassa vielä jotain pientä herkkua seuraavaa etappia varten. Koko päivän satoi ja paistoi vuoronperään, joten ihan hyvä että en ollut vielä kävelemässä. Kaikki tutut TA-kaverit lähti eteenpäin, iltapäivällä tuli uusia tilalle. Frits (Alankomaat) olikin vanha tuttu, saksalainen Urte sen sijaan uusi tuttavuus. He lähtisivät seuraavana päivänä kanssani samaan aikaan. Continue reading Yhä ylemmäs

Read more