Vihdoinkin paasin tietokoneelle kirjottelemaan kuulumisia taalta Japaniasta. Tosin meinasi loppua heti alkuunsa tamakin kun avattuani blogin koneella, koko sivu kaansikin itsensa japanin kielelle. Kahden viikon aikana en ole viela niin paljon kielta oppinut etta olisin tiennyt mista sen saa vaihdettua takaisin. Onneksi apu loytyi ystavallisen paikallisen muodossa.

Kaksi viikkoa mennyt ihan hurjan nopeasti, ollaan nahty ja koettu paljon kaikenlaista enka oikein tieda mista taman aloittaisi. Paras aloittaa alusta, koska silloin olin varmasti eniten pihalla kaikesta. Lento Helsingista Osakaan meni mukavasti, kestikin vain 9 tuntia. Passintarkastuksesta paasin lapi helposti ja ensimmaiset ongelmat tuli vastaan kun piti ostaa junalippu Osakan keskustaan. Lippuautomaatin saa kylla vaihdettua englannin kielelle, mutta sekaan ei viela ratkaise sita ongelmaa etta maaranpaahan maksettava taksa on tarkistettava isosta kartasta jossa kaikki on tietenkin japaniksi. Mutta moni tilanne ratkeaa silla etta naytat vain eksyneelta ja joku ennemmin tai myohemmin tulee auttamaan.

Loysin siis tieni Osakan keskustaan. Eksynyt koiranpentu-katse paalle taas Namban asemalla koska en loytanyt mistaan punaista junalinjaa jota minun oli kasketty seurata. Neuvoja loytyi ja matka jatkui taas. Olin menossa Esakan kaupunginosaan, koska siella asuu japanilainen perhe jonka luona viettaisin ensimmaiset kaksi yota. Olin Esakan asemalla ja loysin paikan josta perheen emanta oli luvannut minut noutaa. Neljan tunnin paasta.

Kavelin viereiseen puistoon ja asettauduin mukavasti puistonpenkille lukemaan, siinahan se nelja tuntia menisi mukavasti. Noin kymmenen minuutin paasta alkoi sataa vetta. Pelastukseni oli talla kertaa Dunkin Donuts, jossa ostin donitsin ja kahvin. Sitten alkoi silmaluomet painaa, olinhan viettanyt koko yon lennolla. Mutta aina kun olin nukahtamaisillaan, iloinen japanilainen tati ilmestyi viereeni kahvikannu kadessa tarjoten santsikuppia joka ilmeisesti kuului hintaan! Join sen iltapaivan aikana melkoisen maaran kahvia, mutta pysyin hereilla, kello tuli vihdoin nelja ja paasin kuin paasinkin majapaikkaani.

Sainpas kirjoitettua jotain, kuvia en tosin nyt tahan saa, mutta seuraavaan juttuun varmasti. Reissulla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista hauskaa, ja uskokaa tai alkaa, Japanissa on helppo olla sopivasti hukassa. Ulkona paistaa aurinko ja rantaan on 300 metria, joten Sayonara ja palataan asiaan!

Read more

Mustekala-palloja katuravintolassa Kiotossa. Nam!

Mustekala-palloja katuravintolassa Kiotossa. Nam!

 

imageimage

image

Pahoittelen hiljaisuutta tällä palstalla, en ole päässyt tietokoneelle täällä Japanissa ja kännykällä kirjoittaminen on sen verran hankalaa jotta menee järki. Mutta yritän laittaa teille kuvatervehdyksen i-puhelimella, jos tämä nyt vaan onnistuu… Kuvat ovat ruoka-aiheisia, ihan vain siksi kun ruoka on täällä niin älyttömän hyvää ja syöminen on kivaa!

Read more

Talvella suunnittelin tulevaa lomaani ja etsin edullisia lentoja. Lentotarjous oli voimassa vain toukokuun viimeiseen päivään asti, joten järkeilin että jos tulen Nepalista keskiviikkona iltapäivällä, on ihan ok lähteä jo torstaina iltapäivällä Japaniin. Näin minulle jäisi mahdollisimman paljon aikaa tutkia tuota sushin ja kohteliaiden ihmisten ihmemaata. Kyllähän vuorokaudessa ehtii purkaa laukun, pestä pyykit ja pakata uudestaan.

Delhin lento laskeutui eilen 15.20. Kello 17.00 istuin jo parturin penkissä Salon Victoriassa. Asiat tärkeysjärjestykseen ja silleen, eihän lomalle voi lähteä jos kampaus ei ole kunnossa. Kun ”pääasiat” oli hoidettu, ehdin vielä hyvin pestä kaksi koneellista pyykkiä kotona ennen nukkumaanmenoa. Olipa muuten makoisat unet omassa sängyssä, seuraavan kerran sitten kesäkuussa…

Japanin reissulle pakkaaminen olikin yllättävän helppoa, siellä kun on jo hyvin kesäiset lämpötilat eikä lämpimiä vaatteita tarvita. Mukaan lähti myös kiipeilykamppeet ja sopiva asu Japanin Alpeilla retkeilyyn. Unohtamatta Tokion kaltaiseen metropoliin soveltuvaa kaupunkivaatetta, vähän hienompaakin, jos eksytään värivaloihin… Kaikki tämä hulahti rinkkaan ilman ongelmia ja punnitus paljasti että koko pakaasi painaa vain 13 kiloa!

Tein lähtöselvityksen jo valmiiksi eilen ollessani lentokentällä, joten nyt ei tarvitse muuta kuin käydä jättämässä matkatavarat. Vielä viimeiset ruisleivät ja sitten menoks! Sayonara!!!

Juurikasvulle kyytiä.

Juurikasvulle kyytiä.

Pyykivuori yhden koneellisen jälkeen.

Pyykivuori yhden koneellisen jälkeen.

 

Näitä tulee aina vuorilla ikävä: ruisleipää, juustoa, jogurttia ja maitoa.

Näitä tulee aina vuorilla ikävä: ruisleipää, juustoa, jogurttia ja maitoa.

Vanha kunnon Berghaus valmiina lähtöön.Vanha kunnon Berghaus valmiina lähtöön.

Read more

Jakki on tärkeä kotieläin Himalajan alueen asukkaille. Niistä saadaan mm. maitoa ja villaa, vuorilla jakki on korvaamaton kuormajuhta. Yli 3000 metrin korkeudessa viihtyvät karvakorvat ovat jokapäiväinen näky vaelluspoluilla, kun kauppatavaraa ja retkikuntien varusteita rahdataan ylös vuoristoon. Alemmilla korkeuksilla lämpötila on jakille liian korkea, joten siellä käytetään niin sanottua ”hybridijakkia”, joka on lehmän ja jakin risteytys. Continue reading Jakki ja Nakki

Read more

Naisillahan on tunnetusti aina peilikaapit täynnä kaikenlaisia voiteita, purtiloita ja tuubeja. Kaikki tarpeellisia tietenkin. Mutta mitäs sitten kun lähdetään Himalajalle, eikä kaikkea voi mitenkään ottaa mukaan? Luklan vuoristolennoillekaan ei saa enää ottaa kahtakymmentä kiloa matkatavaroita niinkuin ennen, vaan ainoastaan viisitoista. Käsimatkatavarat ja matkatavarat yhteensä. VIISITOISTA. Yritä siihen sitten pakata kamppeet kahden viikon vaellukselle. Continue reading Vaeltajan voitelu

Read more

Vaellusten välillä oli tälläkin kertaa useampi päivä vapaata, jotka vietin Kathmandussa. Pari päivää menee ihan kivasti kirjoja lukiessa ja loikoillessa, mutta sitten alkaa jo tekemättömyys ahdistaa. Sain ystävältä loistavan ehdotuksen osallistua kokkikurssille. Vaihtoehtoja oli useampi, ja niistä mielenkiintoisin oli momo-kurssi. Momot ovat taikinanyyttejä eli mykyjä, joihin voi täytteeksi laittaa melkein mitä vaan jääkaapista löytyy; jauhelihaa, kanaa, kasviksia, juustoa tai jälkiruokaversioon vaikka suklaata. Niitä voi ravintolassa tilata joko höyrytettynä tai paistettuna. Continue reading Momoilua

Read more

Aasiassa uskonto on suuri osa paikallisten ihmisten arkipäivää, vierailijakin saa väistämättä osansa uskonnollisista menoista, ellei sitten kulje ihan täysin läpät silmillä. Temppeleitä ja pyhättöjä löytyy lähes joka kulmasta. Ne ovatkin kiehtovia paikkoja; joissakin pääsee täysin irti ulkopuolella olevasta ruuhkasta, melusta ja ihmispaljoudesta, kun taas toisissa vallitsee vallaton karnevaalimeininki. Oli sitten kyseessä kumpi tahansa näistä, tai jotain siltä väliltä, voisin helposti istua sivussa ja seurata paikallisten touhuja tuntikausia. Continue reading Temppeliähky

Read more

Annapurna Circuit-vaelluksen varrella Nepalissa sijaitsee Manangin vuoristokylä, 3540 metrin korkeudessa. Suurin osa vaeltajista viettää Manangissa kaksi yötä totutellakseen korkeuteen ennen jatkamista ylöspäin kohti Thorung La:n solaa. Siksipä Manangissa on muita kyliä enemmän sekä kauppoja että majataloja, ja tarjolla on kaikkea mahdollista mitä vaeltaja saattaa tarvita. Kuten pari saksalaista leipomoa. Ja elokuvateatteri. Continue reading Kulttuuria korkealla

Read more