Pekingissä on paljon historiaa ja hienoja nähtävyyksiä riittää moneksi päiväksi. Suosikkikohteeni siellä on Taivaan Temppeli, joka on valmistunut 1400-luvulla. Keisari kävi siellä rukoilemassa taivaan jumalaa ja uhraamassa karjaa hyvän sadon saamiseksi.

Sen lisäksi, että Taivaan temppeliä sanotaan yhdeksi maailman kauneimmaksi rakennukseksi, paikasta tekee mielenkiintoisen sitä ympäröivä puisto. Pekingiläiset tulevat sinne viettämään vapaa-aikaa. On tanssikerhoa, taijia, aerobiciä ja mailapelejä. Voit myös nähdä jonkun harjoittelevan kiinalaista kirjoitusta, pelaavan dominoa, korttipelejä ja myös virkkaajille on oma osastonsa. Viimeksi näimme myös kuorolaulua harjoittelevan porukan, ja toisessa nurkassa soi venäläinen musiikki huuliharpuilla soitettuna, jonka tahtiin kolme kiinalaisrouvaa kovin ylpeän näköisenä tanssi yhdessä opeteltua koreografiaa. Eläkeläiset pääsevät alueelle ilmaiseksi, muutkin voivat ostaa puistoon ”kausikortin”. Harrastuskavereista ei varmasti ole pulaa ja kaikessa näkyy iloinen tekemisen meininki.

Paras aika mennä tutustumaan Taivaan temppeliin ja sitä ympäröivään 2,73 neliökilometrin alueeseen on aamulla, silloin paikallista väkeä on eniten.

Kalligrafiaa.

Kalligrafiaa.

 

Paritanssiosasto.

Paritanssiosasto.

Korttipeliosasto.

Korttipeliosasto.

Domino-osasto.

Domino-osasto.

Jumppakerho.

Jumppakerho.

Mailapelit...

Mailapelit…

Huuliharppu/ tanssi-nurkkaus.

Huuliharppu/ tanssi-nurkkaus.

Read more

Intia. Täytyy myöntää että olen yrittänyt vältellä sitä maata. Olin toki ollut monta kertaa yötä Delhissä matkalla Nepalista kotiin, mutta silloin aikaa ei ole ollut kaupunkiin tutustumiseen. Tai näin olen itselleni uskotellut. Minulla on aina ollut tietynlainen käsitys Intiasta ystävieni kertomusten perusteella; likaista, köyhää, paljon ihmisiä jotka ovat ihan toista maata kuin muualla Aasiassa, agressiivista kaupustelua… Continue reading Kulttuurishokki – Voiko siitä selvitä?

Read more

Maailman korkeimmalle vuorelle yrittää yhä enemmän ihmisiä joka vuosi, ja vuoden 1953 ensimmäisen valloituksen jälkeen jo yli 200 ihmisen elämä on päättynyt huippua tavoitellessa. Mount Everestin jylhästä kauneudesta nauttiakseen ei kuitenkaan tarvitse kiivetä huipulle asti, vuoren molemmilla puolilla sijaitsevista perusleireistäkin sitä pääsee tervehtimään ilman henkensä menettämisen riskiä. Mutta kummalle puolelle kannattaa lähteä? Continue reading Everest Base Camp – Nepal vai Tiibet?

Read more

Japani sijaitsee mannerlaattojen liitoskohdassa, tästä syystä siellä on paljon tulivuoria ja kuumia lähteitä. Kuumissa lähteissä tykkäävät kylpeä sekä turistit, että paikalliset. Turisti saattaa kuitenkin tarvita pientä opastusta siihen, kuinka onseneissa toimitaan. Ainakin minä tarvitsin ensimmäisellä kerralla. Onneksi saimme oppaaksi Yukikon, Hakuba Alps Backpackersin emännän. Kyse oli siis paikallisten suosimasta onsenista, ei niinkään turisteja varten rakennetusta kylpylästä.

Onseniin on yleensä jonkunlainen sisäänpääsymaksu, täällä se oli ainoastaan sata yeniä, eli noin 0,80 euroa. Kengät jätetään ovenpieleen hyllyyn, kuten usein Japanissa on tapana sisätiloihin mentäessä. Lähteillä on miehille ja naisille erilliset osastot, ja kylpeminen tapahtuu ihan ilkosillaan. Mukaan kannattaa kuitenkin ottaa myös pieni pyyhe, jolla voi sitten tarvittaessa peitellä intiimit alueet, jos ujostuttaa. Pakko ei ole.

Ensin siis vaatteet pois, ne taitellaan hyllyssä olevaan koriin ja siirrytään kylpyhuoneen puolelle. Se pieni pyyhe joka on mukana, käy tässä vaiheessa myös pesemiseen. Ennen lähteeseen menoa tulee käydä suihkussa. Tässä vaiheessa saattaa ihmetyttää että miksi suihkun letku on niin lyhyt? Eihän suihku  yletä edes pään yläpuolelle. Siksi, että Japanissa tulee suihkutella pienellä jakkaralla istuen. Ei muuta kun istumaan ja kunnon pesu pyyhkeellä hangaten niin että iho punottaa. Suihkussa istuessa näet itsesi koko ajan edessä olevasta peilistä. Ettei vaan jää mikään kohta pesemättä.

Puhtaana saa sitten siirtyä lähteen puolelle. Lähteiden lämpötila vaihtelee, yleensä se on 50 asteen paikkeilla. Virallisen määrityksen mukaan kuitenkin vähintään 25 astetta. Veden uskotaan edistävän terveyttä ja se sisältääkin monenlaisia mineraaleja. Yukiko sanoi sen auttavan hänen iho-ongelmiinsa. Kuuma lähde on ulkona, vesi on ihanan lämmintä ja sinne astuessa on hyvä huokailla äänekkäästi että kaikki varmasti tietävät kuinka paljon nautit. Ja se pieni pyyhe, sitä ei saa laittaa veteen, vaan sen voi jättää altaan reunalle, tai taitella pään päälle. Jos sinulla on pitkät hiukset, laita ne kiinni niin etteivät mene veteen. Olin jostain lukenut että onseniin ei ole menemistä, jos sinulla on tatuointeja. Yukikon mukaan tämä on ehkä vähän vanhentunutta tietoa, koska nykyään Japanissakin on tatuointeja muillakin kuin mafian jäsenillä. Ainakaan minua ei käännytetty ovella pois, en siis ilmeisesti näytä japanilaiselta Yakuzalta…

Siinä sitä istuttiin 50 asteisessa vedessä alasti paikallisten seassa, katseltiin tähtitaivasta ja kuutamossa hohtavia Japanin Alppeja. Olisin voinut olla siellä vaikka koko yön, mutta sulkemisaika lähestyi joten 45 minuutin jälkeen oli pakko lähteä pesulle. Taas hinkattiin peilin edessä istuen niin että varmasti lähti ainakin yksi kerros nahkaa, ja tuli puhdasta. Kylpemisen jälkeen olo oli vähintään yhtä rento kuin saunasta tullessa.

Myöhemmin reissulla majoituimme Iton rantakaupungissa K’s House Ito Onsenissa, jossa oli oma onsen. Kun oli koko päivän kävellyt pitkin kaupunkia, oli mahtavaa pulahtaa hotellin omaan kuumaan lähteeseen rentoutumaan. Suosittelen onsen-kokemusta jokaiselle Japaninkävijälle!

K's House Ito Onsenin oma kuuma lähde.

K’s House Ito Onsenin oma kuuma lähde.

IMG_0730

K’s House Ito Onsenissa on kivat japanilaistyyliset huoneet.

Kuvitetut kylpyohjeet.

Kuvitetut kylpyohjeet.

Read more

Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta. Japanissa 126 miljoonaa. Ei siis mikään ihme että muutaman miljoonakaupungin jälkeen teki mieli mennä jonnekin missä ei ole ihan niin paljon porukkaa. Opaskirjasta löytyi Shiraisi-jima, pieni saari Kasaoka saaristossa, asukkaita 750. Majapaikkoja ei ole kovin montaa, ainoa jonka pystyi internetissä varaamaan oli International Villa.

Saarelle mentiin lautalla Kasaokasta, yllättäen venheessä ei ollut muita länsimaalaisia kuin me. Villan avain piti hakea saarella satamassa olevasta toimistosta, ja itse huvila löytyi helposti viittoja seuraten. Kuinka ollakaan, olimme ainoat vieraat. Huoneita Villassa on viisi, lisäksi iso keittiö, oleskelutilat ja ulkoterassi. Iltapäivällä meitä tuli tervehtimään rouva joka myös keräsi maksun majoituksesta. Kun maksu oli hoidettu, rouva kysyi ”Japanese tv. Now. Interview. Okay?” Siis joku haluaa haastatella meitä japanin televisioon. Mikäs siinä, sanottiin että käyhän se. Huvila oli pienellä harjanteella josta oli hienot näköalat kumpaankin suuntaan alas rannalle, siinä sohvalla istuessa näimme kun rannasta päin lähestyi kahdeksan hengen seurue jolla oli mukana iso tv-kamera, mikrofoneja ja valoja. Apua.

Meitä siis haastateltiin japanilaiseen matkailuohjelmaan. Haastattelija oli alunperin Koreasta kotoisin oleva toimittaja, joka on kuulemma tehnyt pitkän uran tv:ssä. Meiltä kyseltiin muun muassa miksi olemme Shiraisilla, mistä olemme kotoisin ja mikä on Japanissa parasta. Suomesta hän tiesi joulupukin, ja että maamme on kylmä. Kun ystäväni sanoi olevansa Norjasta, herra tokaisi että ”Aaah, Norway is famous for biking!” Vaihdettiin hämmentyneitä katseita, miten niin kuuluisa pyöräilystä? Kunnes tajusimme että kyse on viikingeistä, japanilaisten englannin ääntäminen ei vaan aina ole ihan sitä mitä pitäisi… Haastattelu saatiin kuvattua ja ryhmä suuntasi takaisin satamaan.

Shiraisi-jima oli kuin aavesaari. Asukkaita piti olla se 750, mutta koko parin päivän aikana näimme ehkä 10. Missä kaikki muut oli, sitä en tiedä. Rannalle ei kehdattu mennä ottamaan aurinkoa koska siellä ei ollut ketään muita emmekä tienneet miten paikalliset suhtautuisivat jos menisimme sinne bikineissä. Onneksi Villan piha oli oikein hyvä paikka paistatella auringossa. Myöhemmin päivällä vetäistiin taas lenkkarit jalkaan ja lähdettiin tutkimaan saaren vihreitä kukkuloita. Pieniä polkuja meni metsässä ristiin rastiin ja juoksentelimme kukkulalta toiselle melkein pari tuntia. Päivä oli kuuma joten hiki valui kun palasimme takaisin Villalle. Astuin ovesta sisään ja vastassa oli tv-kamera. Sanoin ”Hello” ja siirryin sivuun. Kukaan ei sanonut mitään mutta ilmeisesti kamera kävi koko ajan.

Hetken päästä yksi kameran takana heiluvista tyypeistä sanoi ”I make movie, you, okay?” Minä siinä hiki valuen en vieläkään tajunnut mistä on kyse, mutta kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että pitää mennä suihkuun. ”Okay, okay” ja sain poistua. Kävimme pesulla ja koska en enää nähnyt tv-ryhmää ajattelin että he olivat lähteneet pois. Huokaisimme helpotuksesta ja päätimme siirtyä terassille katsomaan auringonlaskua. Mutta siellähän se tv-porukka kameroineen edelleen odotti oleskeluhuoneen puolella, ja tämä oli siis eri porukka kuin se, joka meitä edellisenä päivänä haastatteli. Aurinko oli laskemassa ja halusimme nähdä sen, joten kävelin kameran ohi suoraan terassille, eikä meitä seurattu. Parin minuutin kuluttua terassin ovelle ilmestyi mies ”I make movie, you, okay?” Minä siihen että ”Now?” (Ai nyt?), jonka mies ilmeisesti ymmärsi väärin ja luuli että sanoin ”No”. Tyyppi kumarsi pari kertaa, ”okay, okay”, ja koko kuvausporukka lähti. Auringonlasku oli hieno.

Kasaoka saaristo

Kasaoka saaristo

International Villa

International Villa

Shiraisi-jima

Shiraisi-jima

Ja se aurigonlasku...

Ja se aurigonlasku…

Read more

Hiroshima oli ehdottomasti suosikkini kaupungeista joissa kävimme Japanissa. Sopivan kokoinen, vain vähän reilu miljoona asukasta. Keskustan alue on todella vehreää, puistoja siellä täällä ja kaikki pyöräily- tai kävelymatkan päässä (ainakin minulle). Hiroshiman vierailu alkoikin hieman synkissä merkeissä, kävimme nimittäin ensimmäisenä atomipommimuseossa ja muistomerkeillä. Veti mielen melko matalaksi, mutta toivottavasti kaikki museossa vierailevat oppivat käynnistään jotain ja samanlaisia murhenäytelmiä ei nähtäisi enää ikinä.

Punainen pallo on kohdassa jossa atomipommi räjähti 6.8.1945.

Punainen pallo on kohdassa jossa atomipommi räjähti 6.8.1945.

No mutta, olimme jo kolmannessa kaupungissa Japanin reissulla, ja päätimme että nyt on päästävä tutkimaan japanilaista yöelämää. Hostellista ystävällisesti antoivat meille kartan johon oli merkattu pubit, yökerhot, karaokebaarit ja yleensäkin kaikki viihtymiseen tarvittava. Ei muuta kuin kartta kainaloon ja menoksi. Ensimmäinen osoite: Molly Malones. Myönnän, vähän ehkä tylsää mennä Japanissa irlantilaiseen baariin, mutta tiesimme että sieltä saa myös ruokaa. Illalliseksi vähän vähemmän japanilaisia lohkoperunoita mutta kuitenkin Sapporo-oluella alas huuhdeltuna. Naapuripöydän jamppa Yu esitteli itsensä ja selvisi, että päivisin hän insinööreilee autoja Mitsubishillä ja yöt soittaa levyjä klubeilla. Yu vei meidät suosikkipubiinsa, jossa tarjoiltiin japanilaisten panimoiden oluita. Valitettavasti työt kutsuivat ja jouduimme jatkamaan matkaa ilman häntä.

Insinööri-DJ Yu

Insinööri-DJ Yu

Tässä vaiheessa laitoimme kartan taskuun ja lähdimme summassa kiertelemään Hiroshiman ”viihdealueen” kapeita katuja. Japani on siitä mukava paikka, että kaikkialla on turvallista, eikä yömyöhäänkään tarvitse pelätä joutuvansa ryöstetyksi. Korkeiden rakennusten ovenpielet olivat täynnä baarien kylttejä, valitsimme Buddha baarin. Buddha bar oli pienen pieni, baaritiskillä oli tilaa noin kymmenelle hengelle, ja lisäksi pari muuta pöytää. Siellä sitten istuttiin rivissä japanilaisten bisnesmiesten kanssa (kai ne oli bisnesmiehiä, ainakin niillä oli puvut päällä) ja maisteltiin baarimikon itse tekemiä ”booleja”, joita kauhottiin epämääräisen näköisistä lasipurkeista baaritiskin reunalta.

Buddha baarissa

Buddha baarissa

 

Buddha baarin "boolit"

Buddha baarin ”boolit”

Jostain syystä meidät neuvottiin seuraavaksi paikkaan, jossa oli ainoastaan länsimaalaisia. Muutama lähi-idän ihme kävi juttelemassa ja noitui sitä kun ”ei täällä puhuta englantia”. Ei jääty.

Hostellin tytöt kertoivat käyvänsä usein Edge baarissa. Sinne siis! Kysyimme erään oven pielessä seisovalta portsarilta kuinka sinne pääsee. Hän ei tiennyt, joten paikalle kutsuttiin pari muutakin henkilöä, joista toinen lähti lopulta näyttämään meille tietä. Edge oli myöskin melkoisen pieni baari kellarikerroksessa. Mutta mikä meno! Rokki soi ja nuoriso tanssi hiki päässä. Taisimme erottua jonkun verran porukasta kun lähes joka toinen kävi jossain vaiheessa jututtamassa. Tai ainakin kysymässä: where you froooom? Joskus kolmen jälkeen alkoi jaloissa tuntua siltä että ei jaksa enää. Taksi alle ja nukkumaan.

Japanilaiset ovat päiväsaikaan hyvin hillittyä ja hyväkäytöksistä kansaa, mutta värivaloissa heistäkin löytyy näköjään pieni diskoeläin. Hauskaa oli!

Hiroshima

Hiroshima

Read more

Olin matkalla Japaniin ensimmaista kertaa, ja koska kulttuuri taalla niin erilainen, ajattelin etta olisi hyva majoittua pari ensimmaista yota paikallisten luona. Silloin minulla olisi koko ajan joku lahella joka voisi vastata kaikkiin kysymyksiin joita vaistamatta tulee vieraassa kulttuurissa. Olen ollut Couchsurfing-yhteison jasen jo lahes 10 vuotta, aloitin siis majapaikan etsimisen sielta. Couchsurfingin jasenet tarjoavat ilmaista kotimajoitusta, ja vastaavasti voivat etsia ilmaista majapaikkaa ollessaan itse reissussa.

Couchsurfing ei ole Japanissa niin suosittua kuin monessa muussa maassa, mutta minulla kavi tuuri ja sain myontavan vastauksen heti ensimmaisella yrityksella. Majoittuisin Mizukin ja hanen perheensa luona Osakassa. Perheeseen kuuluu myos hanen miehensa Hidenari seka 6- ja 8-vuotiaat tyttaret.

Enka joutunut edes sohvalle, vaan sain kokonaan oman huoneen ja parisangyn! Mizuki puhui melko hyvin englantia, mutta hanen miehensa vain muutaman sanan. Paasin siis heti sisalle paikalliseen meininkiin ja nakemaan kuinka paikalliset asuvat. Kavin heidan kanssaan mm. ruokamarkkinoilla, jossa paasi maistelemaan monenlaisia japanilaisia herkkuja. Olin ainoa lansimaalainen koko markkinoilla, mutta japanilaiset ovat niin kohteliaita ja hyvatapaisia, etten kohdannut tuijottelua vaan ennemminkin erittain ystavallisia ihmisia jotka puhua papattivat japania minka ehtivat vaikka varmasti naamastani nakivat etten ymmarra sanaakaan. Veikkaan etta en saa olla yhta rauhassa tuijotukselta kun matkustan myohemmin kesalla Intiaan…

Kavimme Mizukin kanssa myos kirpputorilla. Ihan samanlainen ulkoilmakirppari kuin suomessakin, en tehnyt loytoja mutta oli mielenkiintoista seurata paikallisten touhuja. Puisto oli taynna piknikille tulleita perheita, olihan sunnuntai. Tyttaret jatettiin kirpparin lahella olevalle jattimaiselle leikkikentalle, jolla oli ainakin pari sataa muutakin lasta ja kaikki naytti minun silmiini ihan samalta… Saatiin kuitenkin ihan samat tytot takaisinkin pois lahtiessa.

Jotkut asiat eivat muutu vaikka matkustaa kauaskin. Perheen emanta nimittain oli kovasti innoissaan Groupon-tarjouksista, ja onnistuikin loytamaan minulle -60% kupongin hotellihuoneeseen Osakan keskustassa. Joten kun norjalainen reissukaverini Gunta saapui Osakaan, meilla oli astetta parempi lukaali loistavalla sijainnilla.

Sohvasurffailu onnistui siis loistavasti, edellisesta kerrasta olikin ehtinyt vierahtaa jo lahes 6 vuotta. Ainoa miinuspuoli oli etta japanilaiset ruokaelamykset eivat alkaneet viela ensimmaisina paivina, perheessa kokattiin nimittain kaikki ateriat mikroaaltouunilla….

Ruokamarkkinoilla

Ruokamarkkinoilla

Curryleipakoju

Curryleipakoju

Kirpparilla

Kirpparilla

Koyuki ja Salasa

Koyuki ja Salasa

Read more