Sumussa

Päivät 42-43, 8.-9.11.2019, Orangdanda - Loting (1700m) - Leiri Tinsang Lan alapuolella (3000m)

Orangdandassa meille tarjoiltiin herkullinen aamupala; kuppi teetä ja kaksi keitettyä kananmunaa. Noh, kyllä niillä alkuun pääsi! Orangdandaan tulee tie, joten matka jatkui sitä pitkin Ladukin kylään. Tälläkään tiellä ei ollut liikennettä, muutama täyteen lastattu maasturi ajoi ohi, siinä kaikki. Ohitimme monta pientä kylää ja juuri ennen Ladukia tie sukelsi mukavan varjoisaan havumetsään. Päivä ei muutenkaan ollut nyt niin kuuma kuin edellinen, pilviharso suodatti suurimman kuumuuden pois auringonsäteistä.

Pienenlaisen aamupalan vuoksi lounas oli nautittava jo Ladukissa. Mitäpä muuta kuin dal bhatia. Söimme kaikki kolme niin isot annokset, että ruoan jälkeen oli pakko pitää pieni sulattelutauko ennen liikkeelle lähtöä. Matkasuunnitelman mukaan meidän olisi pitänyt päätyä tänään Bigu Gomban sherpakylään joka on ylempänä rinteessä. Biguun oli kuitenkin niin pitkä matka Orangdandasta, etten alunperinkään uskonut meidän pääsevän sinne asti. Vaikka reitti jatkuikin Ladukista edelleen tietä pitkin, olimme Lotingin kylän kohdalla sitä mieltä, että 21 kilometriä on ihan tarpeeksi. Istahdimme pienelle aukiolle huilaamaan ja Sonam meni läheiseen taloon kyselemään yöpaikkaa. Varsinaista majataloa siellä ei ollut, mutta niin vaan meitä varten taas tyhjennettiin alakerran makuuhuone ja lakanoiden vaihdon jälkeen huone oli meidän. Perjantain kunniaksi otimme oluet, jotka nautimme pihalla auringon laskiessa kukkuloiden taakse. Se on paras tunne ikinä, kun päivän rasituksen tuntuessa jaloissa saa katsella auringolaskua ja tietää, että pian saa syödä ja mennä nukkumaan. Vain toistaakseen saman seuraavana päivänä uudelleen.

Lotingin kylästä piti laskeutua alas joelle ja ylittää se, että pääsi aloittamaan hikisen nousun ylös kohti Bigu Gombaa (2500m). Pujottelimme Alampun kylän halki kiiveten kivisiä portaita talojen ja hirssipeltojen välissä. Aurinko paistoi suoraan rinteeseen ja hiki valui silmiin. Olisin halunnut vierailla Bigun kylässä kahdesta syystä; Mandalan luotto-opas ja hyvä ystäväni Ngima Sherpa on sieltä kotoisin, ja siellä sijaitsee kuuluisa nunnaluostari jonne toivoin pääseväni käymään. Mutta suorin reittimme meni kylän alapuolelta, eikä siinä kuumuudessa tuntunut olevan voimia mihinkään ylimääräiseen, joten päätimme jättää Bigun väliin. Kylän ohitettuamme tie lähti nousemaan viimeiseen solaan; Tinsang La on "vain" 3500 metriä korkea, mutta kun nousun on aloittanut 1500 metristä, sekin alkaa tuntua korkealta. Juuri kun nälkä alkoi kurnia vatsassa, tien vierellä näkyi rakennus, jonka edessä oli pöytiä ja tuoleja sekä värikäs aurinkovarjo! Kuin olisi nähnyt keitaan autiomaassa! Ravintolan väki oli juuri kokkaamassa momoja (täytettyjä taikinanyyttejä), tilasimme niitä ja kokikset. Tauko teki terää, uudella innolla jatkoimme matkaa kohti solaa. Välillä kävelimme tiellä, välillä polulla, joka meni suorempaan kuin serpentiininä rinnettä nouseva tie. Aurinko meni pilveen ja sää viileni, me nousimme ja nousimme, ylämäki tuntui loputtomalta. Kun mäki vihdoin loiveni, sumun seasta pilkotti rakennuksia, joista yksi oli varmasti teetupa. Valitettavasti se ei ollut auki. Solassa olimme ihan sumussa, näkyvyys oli alle 100 metriä. Solasta Great Himalaya Trail lähti eri suuntaan kuin tie, mutta emme löytäneet mitään selkeää polkua, joka olisi mennyt oikeaan suuntaan. Sonam sanoi että solan alapuolella pitäisi olla teetupa, joka on auki. Hän halusi laskeutua sinne jotta voimme kysyä tietä. Olimme Frankin kanssa eri mieltä, mutta koska oikeaa polkua ei löytynyt, lähdimme laskeutumaan solan toiselle puolelle. Rakennuksia sieltä kyllä tuli vastaan, mutta ei teetupaa, ei ihmisiä. Kello oli jo yli viisi, kohta tulisi pimeä, eikä sumussa nähnyt ympärillä olevaa maastoa. Niinpä pistimme leirin pystyyn pienelle pellolle, jonka halki virtasi puro. Aamulla olisi toivottavasti kirkasta, silloin oikea suunta löytyisi helpommin. Söin viimeisen Suomesta tuomani retkiruoan ja sujahdin makuupussin lämpöön. Seuraava päivä olisi (toivottavasti) viimeinen vaelluspäivä.

Lumihuippujen ympäröimät kivikot olivat vaihtuneet tieksi ja terassiviljelmiksi

Keidas keskellä kuumuutta

Bambumetsässä

Tinsang La:ssa ei tarvinnut ihailla maisemia

Viimeinen leiri!