Pakkasta

23. lokak.

PV 26: Samagaon (3540m) - Samdo (3860m)

Aamulla kaikki oli kuuran peitossa, yöllä oli ollut ihan kunnolla pakkasta. Luovuin untuvatakista ja kalsareista vasta juuri ennen liikkeelle lähtöä, sen verran viileää oli. Seuraava kylä oli Samdo, sinne oli matkaa vain noin 7 km ja nousuakin vain reilut 300 metriä. Reitti oli tosi helppoa, lähes tasaista. Aurinko löysi meidät laakson pohjalta vasta vähän ennen kylää, siihen asti sai olla huppu tiukasti päässä ja hanskat kädessä.

Samdon kylässä oli Samagaonin tapaan paikallisten asukkaiden puoli ja hotellialue erikseen. Kylän asukkaat ovat tulleet tiibetistä 60-luvun alussa kiinalaisten vallattua heidän kotiseutunsa. Rajalle on linnuntietä vain noin 4 kilometriä. Kävin taas kävelemässä paikallisten puolen kapeita kujia, olisi ollut mukava päästä kurkistamaan sisälle.

Lounaan jälkeen nousimme läheistä rinnettä noin 4200 metrin korkeuteen ja istuimme siellä ihailemassa maisemia sekä ohitse liiteleviä valtavia kotkia. Ne nousivat ilmavirtausten mukana niin korkealle, että niitä oli enää vaikea erottaa paljaalla silmällä. Ollapa edes päivän ajan kotkana Himalajalla!

Toivottavasti pieni iltapäiväretkemme helpottaa Dylanin nousua huomenna. Itsehän olen jo käynyt kahteen kertaan 5000 metrissä tällä reissulla, joten ei pitäisi tulla korkeuden kanssa mitään ongelmia. Ylhäältä rinteestä näimme suurimman osan reitistä Larke La-solaan, ja se näytti varsin helpolta. Solassa ei näyttänyt olevan luntakaan kuin ehkä ihan vähän.

Iltapäivän istuimme Snowlion Lodgen ylimmän kerroksen "näköalahuoneessa", josta oli hienot näkymät joka suuntaan. Sieltä oli hauska tarkkailla kylän ihmisten touhuja ja kylän raitilla kuljeskelevia eläimiä. Kaikki muut majatalon asukaat tuntuivat olevan saksalaisia, mutta niitähän on jokaisella vaellusreitillä menee sitten minne päin maailmaa tahansa. Täälläkin on yllättäen vielä sähköt ja meillä on huoneessakin pistoke!