Vaellus

Laskin, että viime vuonna olin vaeltamassa tai patikoimassa ainakin 135 päivää. Kaikkia retkiä en ole laittanut ylös, joten todellinen lukema on vielä enemmän. Erittäin hyvä vuosi siis kaiken kaikkiaan! Vaellusretket ovat yhä enemmän elämäni pääosassa, ensin suunnittelen vaellukset, sen jälkeen muun elämän niiden ympärille. Blogin päivitys jäi Te Araroan jälkeen vähemmälle, joten moni retki jäi ihan kokonaan raportoimatta. Tässä pieni tiivistelmä siitä, mitä viime vuonna tuli touhuttua. Reissujen välissä tein keikkatöitä laivalla, nyt olen taas lentotyössä huhtikuulle asti.

Continue reading Vaellusvuosi 2017

Read more

PÄIVÄ 1: NAYA PUL – GHANDRUK (1980m)

Vanha bussi rämistelee pitkin kuoppaista hiekkatietä ja pomppii niin että takapenkillä istuvat nepalilaiset kantajamme melkein lennähtävät ilmaan. Olemme matkalla Pokharan järvenrantakaupungista kohti Naya Pulia, josta aloitamme vaelluksen Annapurnan perusleiriin. Perusleiri on paikka, jonne kiipeilijät perustavat tukikohtansa kiivetäkseen isoille vuorille.

Continue reading Annapurna Base Camp

Read more

Tasan vuosi sitten aloitin matkan, josta olin haaveillut pitkään. Kävelin 4.5 kuukautta putkeen, läpi Uuden-Seelannin uskomattoman kauniin luonnon. Matka oli pitkä ja piti sisällään upeita hetkiä yksi toisensa jälkeen, mutta myös niitä vaikeita, jolloin teki mieli heittää pyyhe kehään ja luovuttaa. Tällaisia hetkiä tuli yleensä silloin, kun Uuden-Seelannin nopeasti vaihtuva sää teki tepposia ja vettä tuli kaatamalla useamman päivän putkeen, tai kun pikkuvarpaista lähti kynnet ja en saanut nukuttua kun jalkoihin sattui yöllä niin paljon, tai kun piti kävellä asfalttitiellä yli 30 kilometriä ja se tuntui kuolettavan tylsältä.

Continue reading Kun keho ja mieli kaipaa haastetta

Read more

Tapasin paljon tosi mahtavia tyyppejä viime talvena kävellessäni Uuden-Seelannin halki, muutaman kanssa oli jo silloin puhetta, että olisi hauska mennä yhdessä vaeltamaan jonnekin muuallekin. Kun huomasimme olevamme kaikki yhtä aikaa kesällä Euroopassa, sovimme treffit Kroatiaan. Varoitin kyllä kavereita, että siellä on sitten heinäkuun lopulla tosi kuuma, mutta heitä se ei kuulemma haittaisi. Jack (Skotlanti), Michelle (Uusi-Seelanti) ja John (Alaska) saapuivat Splitiin jo pari päivää minua aikaisemmin ja ehtivät todeta, että kuumahan siellä on. Alunperin tarkoituksemme oli vaeltaa pitempi matka neljässä päivässä Velebit-vuorilla, mutta kuumuuden takia muutimme suunnitelmia. Emme nimittäin löytäneet mistään tietoa, onko reitillä vettä. Muutenkin englanninkielistä tietoa vaeltamisesta Kroatiassa löytyi tosi huonosti. Päätimme siis mennä Paklenican kansallispuistoon ja vaeltaa siellä lyhyempiä matkoja paikoissa, joissa vettä on varmasti saatavilla.

Continue reading Minivaellus Kroatiassa

Read more

Siitä on nyt kulunut reilu kuukausi, kun viimein pääsin Te Araroan päätepisteeseen 130 päivän kävelemisen jälkeen. Vasta vaelluksen jälkeen pystyin kunnolla katsomaan taaksepäin tehtyä matkaa ja miettimään, mitä se minulle merkitsi ja kuinka hyvin se vastasi odotuksiani. Olin mielestäni valmistautunut hyvin ja luulin tietäväni, mihin olen lähdössä, mutta Te Araroa osasi silti yllättää monella tapaa. Continue reading Yllättävä Te Araroa

Read more

PÄIVÄ 129, OTIRA BEACH-INVERCARGILL, 26 KM
En oikein saanut nukuttua, vaikka voisi kuvitella että rannalla telttaillessa aaltojen kohina tuudittaisi suloisesti uneen, mutta ei. Koska emme voineetkaan leiriytyä törmän päällä, olimme melko lähellä vesirajaa. Tiesin, että yöllä nousuveden tullessa se ei kuitenkaan yltäisi telttaan asti, mutta silti en voinut olla ajattelematta sitä. Nousuvesi oli korkeimmillaan neljän aikaan yöllä, vasta sen jälkeen pystyin rentoutumaan ja nukahtamaan vähäksi aikaa. Heräsin taas jo seitsemän maissa, vähän ennen auringonnousua. Continue reading Viimeisillä voimilla maaliin

Read more

PÄIVÄ 124, TELFORD CAMPSITE-BIRCHWOOD STATION, 20 KM
Viikko. Sen verran tässä enää maksimissaan menee. En oikein tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että vaellus loppuu. Varmaan molempia. Onneksi minulla on paljon kivoja juttuja tulossa vaelluksen jälkeenkin, muuten olo saattaisi olla tyhjä, kun ei enää olekaan selkeää päämäärää joka päivälle ja näitä ihania ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi jakaa tämän matkan. Continue reading Merta näkyvissä!

Read more

PÄIVÄ 114, WANAKA-FERN BURN HUT, 24 KM
Jos olisin ollut Wanakassa päivänkään pitempään, lähteminen sieltä olisi ollut tosi vaikeaa. En pitänyt näin montaa välipäivää edes Wellingtonissa. Tosin nyt suurin syy näin pitkään lepoon oli kipeä jalkani. Eikä se ole vieläkään kunnossa, mutta en jaksa enää istua paikallaan. Toivotaan että se kestää! Katrin oli lähtenyt Wanakasta eteenpäin jo kaksi päivää sitten, mutta saisin hänet todennäköisesti kiinni Queenstownissa, jossa hän suunnitteli olevansa pari päivää. Sinne asti pitäisi siis tallata yksin, mikä olikin melko mukavaa pitkästä aikaa. Continue reading Pelkoa ja inhoa leirintäalueella

Read more