Uusi-Seelanti

Tasan vuosi sitten aloitin matkan, josta olin haaveillut pitkään. Kävelin 4.5 kuukautta putkeen, läpi Uuden-Seelannin uskomattoman kauniin luonnon. Matka oli pitkä ja piti sisällään upeita hetkiä yksi toisensa jälkeen, mutta myös niitä vaikeita, jolloin teki mieli heittää pyyhe kehään ja luovuttaa. Tällaisia hetkiä tuli yleensä silloin, kun Uuden-Seelannin nopeasti vaihtuva sää teki tepposia ja vettä tuli kaatamalla useamman päivän putkeen, tai kun pikkuvarpaista lähti kynnet ja en saanut nukuttua kun jalkoihin sattui yöllä niin paljon, tai kun piti kävellä asfalttitiellä yli 30 kilometriä ja se tuntui kuolettavan tylsältä.

Continue reading Kun keho ja mieli kaipaa haastetta

Read more

Siitä on nyt kulunut reilu kuukausi, kun viimein pääsin Te Araroan päätepisteeseen 130 päivän kävelemisen jälkeen. Vasta vaelluksen jälkeen pystyin kunnolla katsomaan taaksepäin tehtyä matkaa ja miettimään, mitä se minulle merkitsi ja kuinka hyvin se vastasi odotuksiani. Olin mielestäni valmistautunut hyvin ja luulin tietäväni, mihin olen lähdössä, mutta Te Araroa osasi silti yllättää monella tapaa. Continue reading Yllättävä Te Araroa

Read more

PÄIVÄ 129, OTIRA BEACH-INVERCARGILL, 26 KM
En oikein saanut nukuttua, vaikka voisi kuvitella että rannalla telttaillessa aaltojen kohina tuudittaisi suloisesti uneen, mutta ei. Koska emme voineetkaan leiriytyä törmän päällä, olimme melko lähellä vesirajaa. Tiesin, että yöllä nousuveden tullessa se ei kuitenkaan yltäisi telttaan asti, mutta silti en voinut olla ajattelematta sitä. Nousuvesi oli korkeimmillaan neljän aikaan yöllä, vasta sen jälkeen pystyin rentoutumaan ja nukahtamaan vähäksi aikaa. Heräsin taas jo seitsemän maissa, vähän ennen auringonnousua. Continue reading Viimeisillä voimilla maaliin

Read more

PÄIVÄ 124, TELFORD CAMPSITE-BIRCHWOOD STATION, 20 KM
Viikko. Sen verran tässä enää maksimissaan menee. En oikein tiedä olenko iloinen vai surullinen siitä, että vaellus loppuu. Varmaan molempia. Onneksi minulla on paljon kivoja juttuja tulossa vaelluksen jälkeenkin, muuten olo saattaisi olla tyhjä, kun ei enää olekaan selkeää päämäärää joka päivälle ja näitä ihania ihmisiä ympärillä, joiden kanssa voi jakaa tämän matkan. Continue reading Merta näkyvissä!

Read more

PÄIVÄ 119, GREENSTONE HUT-CAREYS HUT, 28 KM

Päivä valkeni pilvisenä ja viileänä, lähdin liikkeelle takki päällä. Pian jo hikoilin, mutta tuuli oli sen verran kylmä, etten halunnut ottaa takkia pois. Ensimmäiset kilometrit kävelimme metsässä, kunnes edessämme avautui jokilaakso. Polku seurasi jokea ja oli mukavan tasaista ja helppoa kävellä. Pidimme lounastauon tuvalla, joka oli matkan varrella. Tupa sattui olemaan juuri 2700 kilometrin kohdalla, joten Katrin keitti kahvit ja minä tarjosin suklaat. Ainoa asia mitä kaipaan, nyt kun en kanna keitintä mukana, on kahvi. Teimme Katrinin kanssa sopimuksen, että ostan hänelle seuraavan kaasupullon ja hän keittää minulle silloin tällöin kupin kuumaa vettä kahvia varten. Continue reading Syksy

Read more

PÄIVÄ 114, WANAKA-FERN BURN HUT, 24 KM
Jos olisin ollut Wanakassa päivänkään pitempään, lähteminen sieltä olisi ollut tosi vaikeaa. En pitänyt näin montaa välipäivää edes Wellingtonissa. Tosin nyt suurin syy näin pitkään lepoon oli kipeä jalkani. Eikä se ole vieläkään kunnossa, mutta en jaksa enää istua paikallaan. Toivotaan että se kestää! Katrin oli lähtenyt Wanakasta eteenpäin jo kaksi päivää sitten, mutta saisin hänet todennäköisesti kiinni Queenstownissa, jossa hän suunnitteli olevansa pari päivää. Sinne asti pitäisi siis tallata yksin, mikä olikin melko mukavaa pitkästä aikaa. Continue reading Pelkoa ja inhoa leirintäalueella

Read more

PÄIVÄ 107, LAKE RUATANIWHA-GLEN MARY SKI CLUB, 28 KM
Joku sisäinen kello herättää minut joka aamu lähes samaan aikaan, puoli seitsemältä. Kukaan muu ei ollut vielä hereillä, kun avasin teltan oven ja näin koko järven olevan sakean sumun peitossa. En edes nähnyt rannassa olevia puita, vaikka ne olivat vain noin viidenkymmenen metrin päässä. Loikoilin vielä jonkun aikaa makuupussin alla, yö oli ollut lämmin, joten pidin pussia vain peittona. Vasta seitsemän aikaan aloin keittää aamukahvia ja kuulin Katrinin touhuvan omassa teltassaan. Lähdimme jo matkaan kun Calvin, Becky ja Tom vasta söivät aamupalaa. Sumu hälveni nopeasti auringon noustessa korkeammalle, pian oli taas kuuma. Tämä on jo kuudes aurinkoinen päivä putkeen, olisiko kesä vihdoin saapunut Uuteen-Seelantiin?!? Continue reading Ihmisraato

Read more